Lähetä palautetta
 
 

Anna palautetta Ympäristöosaava ammattilainen -palvelusta

Otamme mielellämme vastaan palautetta verkkopalvelusta, esimerkiksi sisällöistä ja käytettävyydestä. Halutessasi voit myös jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Kiitos!





Lämmönlähteet

Kaukolämmitys

Suomen rakennuskannassa ylivoimaisesti eniten käytetty lämmitysmuoto on kaukolämmitys. Kaukolämpöä tuotetaan lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa tai lämpökeskuksissa. Kiinteistöt saavat lämmön kaukolämpöverkossa kiertävästä kuumasta vedestä. Kaukolämpöä on saatavilla kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina.

Kiinteistöön tulevan kaukolämpöveden lämpötila vaihtelee sään mukaan 65-115 °C asteen välillä. Alimmillaan se on kesällä, jolloin lämpöä tarvitaan vain lämpimään käyttöveteen. Kiinteistöstä tuotantolaitoksiin palaavan veden lämpötila vaihtelee 40-60 °C asteen välillä.

Lämpö siirretään asiakkaille kuumana vetenä suljetussa kaksiputkisessa kaukolämpöverkossa (ensiopuoli). Lämmin vesi johdetaan kiinteistön lämpökeskukseen, jossa se luovuttaa lämpöä kiinteistön lämmitysverkkoon (toisiopuoli) ja lämpimän käyttöveden valmistukseen lämmönsiirtimien avulla. Kiinteistöt käyttävät lämpöä huoneiden ja käyttöveden lämmittämiseen sekä ilmanvaihtoon. Kaukolämpöverkon vesi palaa jäähtyneenä paluujohdossa takaisin tuotantolaitokseen uudelleen lämmitettäväksi. Kaukolämpövesi ei kierrä talojen lämmitysverkossa.

Kaukolämpövesi on käsitelty mekaanisten epäpuhtauksien ja hapen poistamiseksi ja putken sisäpuolisen korroosion estämiseksi. Usein vesi myös värjätään mahdollisten vuotojen tai vaurioiden paikantamiseksi. Veden vihertäväksi muuttava väriaine ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista.

Kaukolämmön tuotannossa käytettyjä polttoaineita ovat maakaasu, kivihiili, turve ja enenevässä määrin puu ja muut uusiutuvat energialähteet, kuten biokaasu. Lähes 80 prosenttia kaukolämmöstä saadaan lämpöä ja sähköä tuottavista lämmitysvoimalaitoksista (yhteistuotanto), teollisuuden ylijäämälämpönä tai kaatopaikkojen biokaasujen poltosta. Pienillä paikkakunnilla näitä lämmönlähteitä ei usein ole käytettävissä. Tällöin kaukolämpö tuotetaan pelkkää lämpöä tuottavissa lämpökeskuksissa, usein puuta ja muita uusiutuvia polttoaineita käyttäen.

Kuva: Kytkentäkaavio kaukolämpö

Ensiopuolen laitteet

Ensiopuolen laitteita ovat lämpötila-anturit sekä meno- että paluupuolella, lämpömittarit, painemittarit, mutapussit, kalorimetri, sulkuventtiilit ja jokaiselle vaihtimelle oma moottoriventtiili. Moottoriventtiilit kuuluvat kaukolämpöpaketin toimitukseen ja niitä ohjaa lämmitysautomatiikka.

Moottoriventtiili

Kaukolämmössä lämmityksen ja lämpimän käyttöveden tuottamisessa toisiopuolen lämpötilaa ohjataan säätämällä ensiopuolen virtaamaa. Vaihtimelle menevässä ensiopuolen menoputkessa on moottoriventtiili, joka säätää virtaamaa lämmönsäätöautomatiikan ohjeiden mukaan. Toisiopuolen virtaamaa ei rajoiteta, vaan siellä kulkee säädetty vakiovirtaus.

Kuva: Moottoriventtiili

Kaukolämmössä mitataan meno-paluuveden lämpötilat ja paluuveden virtaama. Prosessori laskee mitatuista arvoista käytetyn energian.

Kuva: Energiamittari

Öljylämmitys


Kattilat

Öljy poltetaan öljykattilassa kontrolloiduissa olosuhteissa. Poltettaessa palamislämpö vapautuu ja siirtyy kattilan tulipintojen välityksellä kattilassa kiertävään veteen. Öljykattilat ovat tyypiltään laatikko-, tulitorvi- tai vesiputkirakennetta. Pienimmät kattilat, kuten omakoti- ja kerrostalokattilat ovat tyypillisesti laatikkorakennetta, joko valurautaa tai levystä hitsaamalla kasattuja.

Kattilassa on vesitila, jonka tehtävänä on toimia puskurina kuorman muutoksissa ja ottaa vastaan öljyä polttamalla kehitetty lämpö. Pienkerrostaloissa ja rivitaloissa kattilassa on käyttövesikierukka lämpimän käyttöveden tuottamista varten. Isommissa kerrostaloissa on erillinen käyttövesivaraaja.

Öljypoltin
Kattilatermostaatti ohjaa öljypolttimen toimintaa. Kun kattilan lämpötila saavuttaa termostaatin alarajan, poltin käynnistyy ja palaa kunnes kattilaveden lämpötila saavuttaa termostaatin ylärajan.

Öljypolttimen osat

Öljypolttimen osat ovat runko, puhallin, öljypumppu, ohjausrele, valovastus, sytytyskärjet, muuntaja ja suutin.

Kuva: Öljypoltin

Öljypolttimen toiminta
Kun kattilan lämpötila laskee termostaatin alarajaan, poltin käynnistyy. Polttimen puhallin ja öljypumppu käynnistyvät ja sytytyskipinä syttyy. Puhallin esituulettaa tulipesää poistaen mahdolliset öljyhuurut. Tuuletuksen jälkeen magneettiventtiili aukeaa ja öljy pääsee virtaamaan suutinputkeen. Suutinputken päässä on suutin, joka hajottaa öljyn sumuksi. Kipinä sytyttää öljysumun. Valovastuksen vastusarvo muuttuu valossa. Jos liekki sammuu tai valovastus ei näe liekkiä, poltin menee häiriöön. Releen kanteen syttyy häiriövalo. Häiriötä ei saa kuitata pois selvittämättä häiriön syytä.

Öljypoltin tarvitsee palaakseen raitista ilmaa. Raitisilmaventtiilin tulisi sijaita mahdollisimman lähellä kattoa. Näin talvella kylmä ulkoilma lämpiää ennen polttimelle tulemista. Lämmin ilma parantaa öljyn palamista.


Polttoaineet

Raskasöljy

Raskasöljyä käytetään lähinnä suurissa teollisuuslaitoksissa ja laivoissa. Huoneenlämmössä öljy on kiinteässä muodossa ja vaatii esilämmityksen, jotta se voidaan pumpata säiliöstä polttimelle. Raskasöljy on 1. luokan palava neste.

Kevytöljy

Kevytöljy on yleisin polttoöljy kerros- ja rivitaloissa. Kevytöljyä on talvi- ja kesälaatua. Maanalaisissa säiliöissä käytetään talvella talvilaatua ja kesällä kesälaatua. Sisäsäiliöissä voidaan käyttää kesälaatua läpi vuoden. Kevytöljy ja dieselpolttoaine ovat sama aine. Kevytöljyyn on lisätty punainen väriaine laatujen erottamiseksi.

Öljyn varastointi

Öljy varastoidaan erillisessä säiliössä maan alla tai rakennuksen sisällä. Säiliön tilavuus määräytyy lämmöntarpeen mukaan ja on n. yhden vuoden kulutusta vastaava määrä.

Maanalaisissa säiliöissä materiaaleina voi olla teräs tai lasikuitu. Maanalaisen terässäiliön riskejä ovat säiliön puhkiruostuminen ja imu- tai paluuputken rikkoontuminen. Lasikuitusäiliö voi painua maanpaineesta kasaan. Jos täyttöputki sijaitsee säiliön huoltorenkaan sisällä kannen päällä, kevään sulamisvedet voivat päästä säiliöön.

Sisäsäiliöiden materiaalina voi olla teräs, lasikuitu tai muovi. Säiliön ympärillä tulee olla suoja-allas, jonka tilavuus on vähintään säiliön tilavuus. Materiaalina on pelti tai vanhemmissa taloissa säiliöhuoneen seinillä teräshierretty rappaus. Terässäiliön riskinä on säiliön sisäpuolinen puhkiruostuminen.

Vuosien myötä säiliön pohjalle kerääntyy sakkaa ja vettä. Sakka koostuu ruosteesta ja roskista, joita irtoaa säiliön pinnasta ja putkistoista. Täytön aikana sakka ja vesi sekoittuu öljyn sekaan ja saattaa tukkia öljypolttimen suodattimen tai suuttimen. Poltin on pysäytettävä ennen täyttöä ja sakan annetaan laskea vähintään kaksi tuntia ennen polttimen uudelleen käynnistämistä.

Kesäaikana öljysäilössä on viileämpää kuin ulkoilma. Tämän takia ilmankosteus tiivistyy säiliön paljaana olevaan sisäpintaan. Kosteuden tiivistymistä voidaan välttää pitämällä säiliö kesäaikana täynnä. Öljypolttimen imuputken pää on 20-50 mm säiliön pohjasta.

Säiliövarusteet

Säiliövarusteisiin kuuluu täyttö- ja ilmaputki, ylitäytönestin, imu- ja paluuputki sekä öljymäärämittari. Sisäsäiliöissä on oltava hätäsulku säiliöhuoneen ulkopuolella, mistä voidaan sulkea öljyn syöttö polttimelle menemättä lämmönjako- tai säiliöhuoneeseen.

Täyttö- ja ilmaputki

Täyttö- ja ilmaputket sijaitsevat ulkoseinällä. Säiliöautolla pitää olla esteetön kulku täyttöputken läheisyyteen.

Kuva: Täyttö- ja ilmaputki

Ylitäytönestin

Ylitäytönestin koostuu anturista ja pistotulpasta. Anturi sijaitsee säiliön päällä ja pistotulppa täyttöputken välittömässä läheisyydessä. Täyttötilanteessa säiliöautosta tulee sähköjohto pistotulppaan. Yhteys ylitäytönestimeen antaa auton pumpulle käyntiluvan. Öljyn pinnan saavuttaessa anturin alapään, pumppu pysähtyy ja estää näin ylitäytön. Jos ylitäytönestin on rikki, autosta ei säiliön täyttö onnistu.


Kuva: Ylitäytönestimen pistoke

Kuva: Ylitäytönestimen anturi


Imu- ja paluuputki

Imu- ja paluuputket ovat öljypolttimen ja säiliön väliset putket. Öljypolttimen pumppu imee öljyn säiliöstä imuputkea pitkin ja palauttaa ylimääräisen öljyn paluuputkea pitkin takaisin säiliöön. Maanalaisissa säiliöissä putket voivat olla terästä. Riskinä on putkien ruostuminen. Jos imuputki rikkoontuu, polttimen pumppu imee ilmaa ja poltin menee häiriöön. Paluuputken rikkoontuminen näkyy öljynkulutuksen äkillisenä lisääntymisenä. Jos kulutusta ei seurata, putkivuoto paljastuu vasta, kun säiliö on tyhjä.

Kuva: Imu- ja paluuputki öljysäiliön päällä

Öljymäärämittarit

Nauhamittari sijaitsee säiliön päällä ja sitä käytetään sisäsäiliöissä. Nauhamittari näyttää senttimetreinä öljyn määrän säiliössä. Mittari on hyvä tarkistaa säiliön täyttöjen yhteydessä.

Kuva: Nauhamittari

Sähkömittari näyttää öljyn määrän prosentteina säiliön tilavuudesta. Näyttö sijaitsee lämmönjakohuoneessa.

Kuva: Sähköinen öljymäärän mittari

Lisäksi on olemassa pneumaattinen mittari, jossa mittarista lähtee kupariputki säiliön pohjaan. Mittarissa on pumppu, jolla pumpataan ilmaa putkeen. Öljy puristaa ilmaa kasaan ja mittari näyttää öljyn määrän prosentteina säiliön tilavuudesta. Mittarin näyttö sijaitsee lämmönjakohuoneessa.

Öljyn kulutusta on hyvä seurata säännöllisesti, jolloin poikkeamat kulutuksessa näkyvät heti.

Öljysäiliön tarkastukset

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös 344/1983 määrää maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista.

Öljysäiliön tarkastusmääräykset koskevat tärkeillä pohjavesialueilla olevia maanalaisia säiliöitä. Kunnan tai kaupungin ympäristövirastosta löytyy kartta tärkeistä pohjavesialueista. Määräysten mukaan ensimmäinen tarkastus on tehtävä 10 vuoden päästä säiliön käyttöönotosta. Terässäiliöissä tämän jälkeen tarkastusväli on viisi vuotta, jos säiliö on A-luokassa. Muilla materiaaleilla tarkastusväli on 10 vuotta.

Säiliöluokat:

  • A-luokka ainevahvuus ≥ 3 mm
  • B-luokka ainevahvuus 3-1,5 mm
  • C-luokka ainevahvuus < 1,5 mm
  • D-luokka Hylätty

Vaikka tarkastuspakko koskee vain tärkeillä pohjavesialueilla olevia säiliöitä, on hyvä soveltaa ohjeita myös muihin säiliöihin. Vastuu säiliön kunnosta on aina viime kädessä kiinteistön omistajalla. Tarkastuksessa säiliö puhdistetaan ja kuivataan huolellisesti ennen tarkastusta.



Kuva: Öljylämmityksen kytkentäkaavio

Maalämpö

Maalämpöpumpun avulla maasta kerätty energia voidaan käyttää lämmitykseen ja lämpimän käyttöveden tuottamiseen. Maalämpöenergia on maaperässä niin alhaisessa lämpötilassa, ettei sitä voida suoraan käyttää lämmitykseen, vaan avuksi tarvitaan lämpöpumpputekniikkaa.

Lämpö otetaan talteen maasta tai vedestä lämmönkeruuputkistolla. Putkisto eli keruupiiri voidaan joko kaivaa pintamaahan tai upottaa vesistöön tai kallioon porattuun reikään. Pienellekin tontille soveltuva lämpökaivo on yleisin lämmönkeruutapa.

Lämmönkeruuputkistossa kiertää jäätymätön, ympäristöystävällinen nesteliuos, johon maaperään kertynyt lämpö sitoutuu.

Kuva: Maalämpöpumpun toimintaperiaate

Maalämpöpumpun höyrystimessä nesteliuokseen kertynyttä energiaa siirretään kylmäaineeseen. Nesteliuoksesta otetaan lämpöä talteen noin kolmen °C asteen verran.

Kylmäaineen lämpötila nostetaan korkeaksi kompressorin avulla. Lauhduttimen kautta kylmäaineeseen varastoitunut lämpöenergia siirretään talon lämmitysjärjestelmässä (lattia- tai patteriverkosto) kiertävään veteen sekä käyttöveden lämmitykseen energiavaraajassa.

Lämmönjako

Parhaimman hyötysuhteen maalämpöpumpusta saa, kun lämmönjako toteutetaan lattialämmityksellä. Lattialämmityksessä menoveden lämpötila on matalampi, noin 28-40 °C astetta kuin esimerkiksi patterilämmityksessä, jossa menoveden lämpötila voi olla 35-60 °C astetta. Patterilämmitys ei kuitenkaan sulje pois maalämpöä. Eräillä kehittyneimmillä maalämpöpumpuilla voidaan tuottaa jopa 60 °C asteista vettä luotettavasti.

Maalämpö on ympäristöystävällinen ja ekologinen lämmitystapa: yhdellä sähkökilowatilla saadaan kolme kilowattia lämmitysenergiaa, optimiolosuhteissa enemmänkin.