Sijaintisi: Ruokapalveluala > 1. Opiskele > Ruoan tuotanto ja jalostus > Ympäristövaikutusten eroja
 
 
Lähetä palautetta
 
 

Anna palautetta Ympäristöosaava ammattilainen -palvelusta

Otamme mielellämme vastaan palautetta verkkopalvelusta, esimerkiksi sisällöistä ja käytettävyydestä. Halutessasi voit myös jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Kiitos!





Ruokatuotteiden ympäristövaikutusten eroja

Eläinkunnan tuotteet kuormittavat ympäristöä pääsääntöisesti kasvituotteita enemmän. Eläimille rehuksi viljeltävien kasvien tuotannosta ja eläinten kasvatuksesta aiheutuu kasvituotantoon verrattuna moninkertainen vesistö- ja ilmastokuormitus. Kasvituotteissa jalostus ja varastointi voivat aiheuttaa kokonaiskuormituksesta suuremman osan kuin eläintuotteissa, mutta ympäristövaikutustaso pysyy alhaisena. Ruoka-aineiden ilmasto- ja vesistöjen rehevöitymisvaikutukset ovat varsin samansuuntaisia. Ristiriitoja raaka-ainevalintaan aiheuttavat sen sijaan tuotannon vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja eläinten hyvinvointiin.

Lihatuotteiden välillä on selkeitä eroja ilmastokuormituksessa. Naudan ja lampaan lihan hiilijalanjäljet ovat suurimmat. Märehtiminen tuottaa metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Toisaalta nauta ja lammas pystyvät hyödyntämään ihmisravinnoksi soveltumatonta nurmirehua, ja lisäävät laiduntaessaan luonnon monimuotoisuutta.

Sian- ja broilerinlihan hiilijalanjäljet ovat noin neljäsosa märehtijöiden vastaavista. Sikoja ja broilereita ruokitaan pääosin ulkomaisella soijalla sekä viljoilla, jotka suoraan ihmisravinnoksi käytettynä kuormittaisivat ympäristöä vähemmän, ja joiden tuotannossa käytetään torjunta-aineita huomattavasti enemmän kuin nurmirehun tuotannossa. Lisäksi broilerin ja sianlihan tuotannossa eläimiä pidetään usein ahtaasti ja olosuhteet ovat varsin kaukana niiden lajinmukaisista tarpeista.

Tiesitkö, että brasilialaisen naudanlihan keskimääräinen ilmastokuorma on kaksi kertaa niin suuri kuin eurooppalaisen naudanlihan aiheuttama kuormitus. Siihen syynä ovat sademetsien hävittämisestä lihantuotannon vuoksi aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt.


Kalankasvatus on vesistöjä rehevöittävimpiä ruoan tuotantomuotoja. Petokalojen kuten lohen kasvatusta varten kalastetaan yli kaksinkertainen määrä rehukalaa. Viljelylaitoksilta karkuun pääsevät kasvatuslohet voivat hävittää luonnonvaraisten lohikantojen perimää ja levittää sairauksia. Kasvattamoilta leviää vesistöihin antibiootteja ja kasvatusverkkokassien puhtaana pitämisessä käytettyjä myrkkyjä.

Toisaalta suuri osa maailman merien kalakannoista on ehtymässä. Ryöstökalastuksen ja jalostusprosessien huonon jäljitettävyyden seurauksena lautasille päätyy usein uhanalaisten tai voimakkaasti ylikalastettujen kantojen kaloja. Luonnonkalojen kalastus hävittää myös sivusaaliina saatavaa eläinlajistoa.

Kalastusalusten polttoaineiden kulutuksesta aiheutuu päästöjä ja kaloja rahdataan pyyntialueilta käsiteltäväksi maailman toiselle puolelle. Teollisesti kalastettu tuontikala on siksi usein pakastettu kahteen kertaan ennen ruoaksi valmistamista. Kotimaisten järvikalojen kannat ovat pääosin kestäviä, eikä ylikalastus ole Suomessa keskeinen ongelma.

WWF:n kalaopas opastaa vastuullisiin kalavalintoihin.

Kasvituotteista kasvihuoneviljellyillä vihanneksilla on huomattavan suuri hiilijalanjälki, suurempi kuin vastaavilla avomaalla kasvatetuilla tuontituotteilla. Kesäisin kasvihuonetuotteiden hiilijalanjälki on pienempi ja samoin silloin, jos kasvihuoneen lämpöä on tuotettu uusiutuvalla energialla. Kotimaisten kasvisten ja vastaavien tuontituotteiden viljelyssä voi olla merkittäviä eroja torjunta-aineiden käytön ja vesijalanjäljen suhteen.

Luomutuotanto

Luonnonmukaisen tuotantotavan etuja ovat mm. teollisten lannoitteiden välttäminen (vähentää lannoitteiden tuotannon energiankulutusta ja päästöjä) ja torjunta-aineiden välttäminen (vähentää torjunta-aineiden päätymistä luontoon ja niiden tuotannon päästöjä). Luonnonmukainen tuotanto edistää myös luonnon monimuotoisuutta.

Ilmasto- ja rehevöittävät vaikutukset eivät välttämättä ole kaikille tuotteille pienempiä kuin tavanomaisessa tuotannossa pienemmän satomäärän vuoksi. Luomutuotteiden suosiminen on kuitenkin pääsääntöisesti ympäristösyistä perusteltua. EU:ssa on annettu asetus luonnonmukaisesta maataloudesta (Neuvoston asetus (ETY) N:o 2092/91).



Muuntogeenejä sisältävät elintarvikkeet

Useissa maissa viljellään geneettisesti muunneltuja organismeja (GMO). Näistä esimerkkejä ovat jalostetut kasvilajit, joiden perintötekijöihin on siirretty ominaisuus kestää torjunta-aineita tai tuottaa hyönteismyrkkyä. Kaupallisesti tärkeimmät viljeltävät GMO-kasvit ovat soija, maissi, puuvilla sekä rapsi.

Geenimuuntelu on voinut merkitä lisääntynyttä torjunta-aineiden käyttöä. Geenitekniikan käyttö on synnyttänyt kokonaan uusia eettisiä ongelmia ja ympäristöriskejä. Huolenaiheita ovat mm. siirrettyjen geenien leviäminen muihin eliöihin sekä luonnon elinympäristössä aiheutuvat muutokset. Geenimuunneltujen kasvien viljely on monissa maissa kielletty.

Muuntogeenisiä ainesosia sisältävät elintarvikkeet on merkittävä selkeästi. Pakkausmerkinnöissä merkintä "muuntogeeninen" tai "valmistettu muuntogeenisestä ainesosasta X" löytyy ainesosaluettelosta kyseisen ainesosan jälkeen. Merkintä vaaditaan, kun muuntogeenistä ainesta on tuotteessa yli 0,9 %. Eläimistä saatavia tuotteita ei kuitenkaan merkitä, vaikka niitä ruokittaisiin muuntogeenisellä rehulla. Kaikki, myös muunnellut geenit, hajoavat eläimen aineenvaihdunnassa, joten itse eläin ei ole muuntogeeninen.

"GMO-vapaa" -merkintä on vapaaehtoinen. Se kertoo, ettei tuotteen valmistuksessa tai eläinperäisten raaka-aineiden tuotannossa ole käytetty muuntogeenisiä ainesosia.

Muuntogeeniset ainekset joutuvat läpäisemään tiukan hyväksymismenettelyn EU:ssa. Tämän johdosta hyväksytyt muuntogeeniset elintarvikkeet ovat turvallisia ihmisille ja ympäristölle.

Lisätietoa muuntogeenisistä elintarvikkeista maa- ja metsätalousministeriön sivuilta.