Sijaintisi: Ruokapalveluala > 1. Opiskele > Ruoan tuotanto ja jalostus > Kansainvälinen ruokajärjestelmä
 
 
Lähetä palautetta
 
 

Anna palautetta Ympäristöosaava ammattilainen -palvelusta

Otamme mielellämme vastaan palautetta verkkopalvelusta, esimerkiksi sisällöistä ja käytettävyydestä. Halutessasi voit myös jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Kiitos!





Kansainvälisen ruokajärjestelmän sosiaaliset vaikutukset

Elintarvikkeiden maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa sekä maailman väestönkasvun vuoksi että väestömäärältään suurien maiden vaurastumisen seurauksena. Esimerkiksi Kiinan ja Intian väestön ruokavalioon sisältyy yhä enemmän lihaa, maitotaloustuotteita ja kalaa. Maailman väestömäärälle tuotetaan elintarvikkeet keskimäärin noin 50 % pienemmällä peltoalalla kuin suomalaisille. Varallisuuserojen vuoksi ruokakriisit koettelevat lähinnä kehittyvien maiden asukkaita.

Koko elintarvikejärjestelmä on teollistunut voimakkaasti ja muuttunut maailmanlaajuisesti samankaltaiseksi. Tuotanto ja jalostus siirtyvät yhä suurempiin yksiköihin kauemmas lopullisesta asiakkaasta. Tästä kehityksestä aiheutuvat sosiaaliset vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä, eikä niistä olla täysin yksimielisiä.

Yksipuoliseen, voimakkaasti keskittyneeseen tuotantoon perustuva kansainvälinen ruokajärjestelmä on haavoittuvainen taloudellisten ja ekologisten riskien suhteen. Perinteiset viljelytaidot ja paikallinen maatalousympäristön tuntemus ovat vähentyneet. Suurien monikansallisten elintarviketeollisuuden ja kaupan toimijoiden valta ruokamarkkinoilla on entistä suurempi.

Pienten tuottajien ja jalostajien toimeentulomahdollisuudet ja asema elintarvikealalla ja ruokamarkkinoilla ovat heikentyneet. Viljelijöiden neuvotteluasema on heikentynyt ja he joutuvat usein sopeutumaan teollisuuden ja kaupan vaatimuksiin viljelylajeista ja tuotantotavoista. Pienten toimijoiden on vaikea vastata kaupan sisäänostolle asettamiin määrällisiin vaatimuksiin ja taata tuotteen jatkuvaa saantia. Hinnalla kilpailu on pienille tuottajille vaikeaa.

Lue lisää Reilun kaupan periaatteista


Paikallisen ruoantuotannon ja jalostuksen suosiminen on sekä ympäristö- ja turvallisuuskysymys (huoltovarmuus) että sosiaalinen ja eettinen kysymys. Suomessa on puhdas maaperä ja paljon puhdasta makeaa vettä elintarviketuotantoon. Maailmanlaajuisesti makean veden vähäisyys on sekä sosiaalisesti että taloudellisesti kasvava ongelma useilla ruoantuotantoalueilla. Köyhissä kehittyvissä maissa maanviljelys on usein ainoa toimeentulon keino ja vedenpuute on uhka sille.

Maailmanlaajuisia sosiaalisesti kestävän kehityksen ongelmia ovat muun muassa köyhyys, riistokauppa ja lapsityövoiman käyttö. Myös maailmanlaajuisessa elintarviketuotannossa on paljon sosiaalisesti kestämättömiä toimintoja. Suomessa tämänhetkiset sosiaaliset haasteet, työttömyys, syrjäytyneisyys sekä sosiaalisten erojen kasvu, liittyvät myös maaseutuelinkeinojen elinvoimaisuuteen.