Lähetä palautetta
 
 

Anna palautetta Ympäristöosaava ammattilainen -palvelusta

Otamme mielellämme vastaan palautetta verkkopalvelusta, esimerkiksi sisällöistä ja käytettävyydestä. Halutessasi voit myös jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Kiitos!





Jätteet ja jätehuolto

Tämän osion tavoitteena on, että
- osaat lajitella sosiaali- ja terveysalan tavallisimmat jätteet
- osaat käsitellä oikein tietosuojajätteet
- osaat
seurata lajittelun ja jätehuollon toimivuutta.

Sairaaloissa ja hoitolaitoksissa tarjotaan monipuolisia palveluja: hoidetaan ja kuntoutetaan akuutisti sairaita ja pitkäaikaissairaita potilaita, asutaan, syödään, nukutaan, viihdytään ja vietetään aikaa. Hoitotyössä tarvitaan monenlaisia tarvikkeita, laitteita, koneita, lääkkeitä ja niin edelleen. Ne kaikki päätyvät aikanaan jätteeksi - usein yhden käyttökerran jälkeen tai suorastaan käyttämättömänä.

Suurin osa hoitotyössä syntyvistä jätteistä koostuu potilaiden hoitoon liittyvistä kertakäyttötuotteista. Pieni osa jätteistä on verellä tahriintunutta. Sairaalan sekajäte koostuu 67 prosentin osalta vaipoista, muovista ja pehmopaperista. Tällaista jätettä ovat esimerkiksi leikkausliinat, tutkimuspöydän suojat, infuusionestepussit ja -letkut sekä kertakäyttökäsineet. Viiltävää ja pistävää jätettä sairaalassa syntyvästä jätteestä on noin 1,5 prosenttia ja vaarallista jätettä noin yksi prosentti.

Sosiaali- ja terveysalalla työntekijät voivat vaikuttaa jätehuoltoon omalla toiminnallaan. Jokaisen tulee osata lajitella jätteet oikein. Pieniltä tuntuvat teot saattavat tuoda suuria hyötyjä ja taloudellista säästöä, kun toimintaa tarkastellaan pidemmällä aikavälillä.

Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että jätteiden lajittelulle on oikeanlaiset puitteet ja että lajitteluvälineet ja -ohjeet ovat kaikkien työntekijöiden tiedossa. Jätteiden lajittelun ja kierrätyksen tulee olla osa toimintarutiineja. Jätteiden lajittelu ja käsittely voidaan tehdä sujuvaksi esimerkiksi sijoittamalla lajitteluastiat toiminnan kannalta järkeviin paikkoihin.

Lajittelun onnistuminen edellyttää, että henkilökunnalla on motivaatio ja osaamista. Yleiset lajitteluohjeet, lajitteluastioiden yhteyteen sijoitettavat ohjeet, opastaminen ja lajittelutuloksen seuranta ovat välttämättömiä. Usein niihin panostetaan lajitteluohjeiden muutosten yhteydessä, mutta myös jatkuvaa neuvontaa, viestintää ja seurantaa tarvitaan. Myös uudet työntekijät ja harjoittelijat tarvitsevat perehdytyksen lajitteluun ja muiden ympäristömyönteisten rutiinien omaksumiseen.

Paras jäte on syntymätön jäte. Kaikessa toiminnassa tulisi pyrkiä siihen, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Näin vähennetään jätteenkäsittelyn ympäristövaikutuksia ja kustannuksia, mutta myös tuotteiden koko elinkaarenaikaista luonnonvarojen kulutusta ja ympäristökuormitusta. Jätteistä puhuttaessa tulisikin ensin tarkastella sitä, mistä toiminnoista jätettä muodostuu, ja voidaanko jätteen syntymistä vähentää.

Jätelaissa on määritelty jätteen käsittelyn etusijajärjestys, jota on noudatettava kaikessa toiminnassa. Tärkeintä on jätteen synnyn ehkäisy, sitten erilaiset jätemateriaalin hyödynnystavat ja viimeisenä loppusijoittaminen kaatopaikalle. Sosiaali- ja terveysalalla on tarve kehittää toimintatapoja, joilla voidaan ennaltaehkäistä jätteiden syntymistä ja jätteistä aiheutuvia haittoja.

Lisätietoja:

Ammattilainen ja ympäristö/Jätteet

http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Jatteet_ja_jatehuolto

Jätteiden lajittelussa on tiedettävä voimassaolevat asetukset ja suositukset sekä paikalliset jätehuoltomääräykset. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla korostuvat jätteiden lajittelukriteereissä tartuntavaarallisuus, jätteiden turvallinen käsittely ja oikea loppusijoitus. Alalla syntyy tavallisen yhdyskuntajätteen lisäksi alalle ominaista erityisjätettä ja vaarallista jätettä, jotka aiheuttavat terveysriskejä koko jätehuoltoketjussa.

Suomessa jätelain (646/2011) mukaan jätteen haltijalla on velvollisuus olla selvillä jätteen alkuperästä, määrästä, lajista, laadusta, jätteen jätehuollolle merkityksellisistä ominaisuuksista sekä ympäristö- ja terveysvaikutuksista. Jätteitä ei saa hylätä tai käsitellä hallitsemattomasti eikä niistä saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

 

Muun muassa näitä jätteitä syntyy sosiaali- ja terveysalan toiminnoissa:


 

Henkilökohtainen hygienia

  • kertakäyttöiset patjasuojukset, poikkilakanat, muut vuodesuojat
  • kertakäyttöiset vaipat, terveyssiteet, inkontinenssisuojat
  • henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, kuten hammasharjat, parranajovälineet, pesusienet yms.
  • pesu- ja kosmetiikka-ainepurkit, -tölkit ja -tuubit
  • käsipyyhkeet
  • kaarimaljat

Pakkaukset

  • pakkauspaperi
  • pakkauspahvi
  • pakkausmuovi
  • pakkauslasi
  • pakkausmetalli

Ruokajätteet (biojätettä)

  • vanhentuneet tuotteet
  • pilalle menneet tuotteet
  • ruuantähteet
  • kahvinporot
  • erilaiset kasvinosat, kuten kuoret ja lehdet

Arjen toiminnoista tai toimistotyöstä syntyvät jätteet

  • kahvimukit
  • sanoma- ja aikakauslehdet, esitteet
  • kopiopaperit
  • värikasetit
  • muut toimistotarvikkeet

Hoitotoimenpiteistä syntyvät jätteet

  • kertakäyttöiset elektrodit
  • mittalaitteet ja niiden osat; sisältävät paljon kertakäyttöosia ja esimerkiksi kertakäyttöliuskoja
  • kertakäyttösetit: esimerkiksi katetrointi- ja erilaiset pesusetit, ompeleitten poistosetit
  • tutkimuspöydän suojat, leikkausliinat
  • infuusionestepussit ja -letkut
  • ampullit ja ruiskepullot; sisältävät usein lääkeylijäämiä
  • ruiskut ja neulat
  • desinfektioaineet
  • laboratorioreagenssit
  • kertakäyttöiset lääkekupit
  • vanhentuneet ja pilaantuneet lääkkeet
  • käytetyt sideharsot, haavatyynyt ja laastarit
  • suojakäsineet
  • erilaisten pesu- ym. aineiden tölkit, purkit ja tuubit
  • potilastietoja ja -tunnisteita sisältävä tietosuojattava paperijäte

Siivous

  • pesuainepakkaukset
  • siivousvälineet
  • siivousaineet

Vaarallinen jäte ja erityisjäte

  • elohopeaa sisältävät loisteputket ja -lamput, lämpö- ja kuumemittarit, vanhat verenpainemittarit
  • raskasmetalleja sisältävät akut ja paristot
  • (vanhat) kylmälaitteet, kuten jääkaapit ja pakastimet sekä muu sähkö- ja elektroniikkaromu (SER)
  • erilaiset pesu- ja desinfiointiaineet tai kemikaalit (kuten formaliini ja ksyleeni)
  • ruiskut ja neulat
  • lansetit
  • suuret kudospalat
  • runsaasti verta sisältävät siteet, leikkausliinat tai letkustot
  • veri
  • muut eritteet

Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla syntyvä jäte on pääsääntöisesti yhdyskuntajätettä, jolla on lisäksi tiettyjä ominaispiirteitä esimerkiksi tietosuojan ja haitallisuutensa vuoksi. Sairaaloissa ja hoitolaitoksissa syntyvässä jätteessä on esimerkiksi metallifolioita sisältäviä pakkauksia, orgaanisilla aineilla tahriintunutta jätettä sekä PVC-muovia. Ne eivät ole kierrätyskelpoisia.

Joissakin kunnissa sekajäte viedään polttolaitokseen. Tällainen energiajäte on polttokelpoista jätettä, joka ei kelpaa hyötykäyttöön eikä sisällä vaarallista jätettä.

Sekajätteen kohdalla on sosiaali- ja terveysalalla kiinnitettävä erityishuomio tietosuojaan. Materiaalit, joissa on merkintöjä potilastiedoista ja
-tunnisteista voidaan lajitella jätteisiin vasta, kun niistä on poistettu potilastiedot ja -tunnisteet tai ne on muutoin tietosuojattu. Henkilötietoja sisältävät asiakirjat on hävitettävä asiakirjatuhoojassa eli silppurissa tai toimitettava lukitussa laatikossa tuhottavaksi.

Muita esimerkkejä tietosuojattavasta jätteestä ovat apteekin annosjakelulääkepussit, potilaspaperit ja -kansiot, magneettinauhat sekä potilastietoja sisältävät CD- ja kovalevyt. Ennen kuin paperit tai muu materiaali voidaan lajitella, tulee niistä poistaa henkilötiedot ja muut tunnistettavuusmerkinnät. Tietosuojan alaista tietoa, kuten henkilötunnuksia tai potilastietoja sisältävät etiketit, pussit, CD:t tai muut tarvikkeet on silputtava tai rikottava tai laitettava lukolliseen tietosuojajätteelle tarkoitettuun astiaan.

Jätteiden lajitteluun on oltava soveltuvat tilat ja astiat. Lajittelu on myös ohjeistettava niin, että jokainen tiloissa työskentelevä tai oleskeleva voi toimittaa syntyneet jätteet oikeaan paikkaan helposti ja vaivatta.

Jokaisella kunnalla on omat jätehuoltomääräyksensä, joista selviää kunnan tapa käsitellä ja loppusijoittaa jätteensä. Jätehuoltomääräyksissä on eroja etenkin biojätteiden ja sekajätteiden käsittelyssä. Sekajätettä on kaikki lajittelematon jäte. Jätteiden lajittelulla sekajätteen määrää pyritään vähentämään jo jätelain vaatimustenkin takia.

Yleensä yhdyskuntajätteet lajitellaan vähintään kahdeksaan jakeeseen:

  • keräyspaperi
  • keräyspahvi ja -kartonki
  • lasi
  • metalli
  • biojäte
  • sähkö- ja elektroniikkaromu (SER-jäte)
  • vaarallinen jäte (mukaan lukien erityisjäte)
  • sekajäte (jäte, joka ei kuulu mihinkään edellisistä jätteistä)

SER-jätteeseen kuuluvat kaikki sähköllä toimivat laitteet ja niiden lisäosat.

Esimerkki kunnallisista jätehuoltomääräyksistä:
Pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen jätehuoltomääräykset

Monet hoitolaitokset ovat tehneet omat ohjeensa jätteiden käsittelyyn.
Esimerkki sairaalajätteen käsittelyohjeesta:
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Jätteet ja niiden käsittely

Ohjeita on muistettava myös päivittää, kun määräykset muuttuvat!


Joillakin paikkakunnilla kaikki sekajäte menee poltettavaksi, ja siitä saadaan esimerkiksi kaukolämpöä. Tällöin on erityisen tärkeää erotella palamaton tai vaarallinen jäte pois sekajätteen joukosta. Jos sekajätettä ei polteta, se loppusijoitetaan yleensä jätteidenkäsittelyalueelle eli kaatopaikalle.