Tämän osion tavoitteena on, että
- osaat lajitella sosiaali- ja terveysalan tavallisimmat jätteet
- osaat käsitellä oikein tietosuojajätteet
- osaat seurata lajittelun ja jätehuollon toimivuutta.
Sairaaloissa ja hoitolaitoksissa tarjotaan monipuolisia palveluja: hoidetaan ja kuntoutetaan akuutisti sairaita ja pitkäaikaissairaita potilaita, asutaan, syödään, nukutaan, viihdytään ja vietetään aikaa. Hoitotyössä tarvitaan monenlaisia tarvikkeita, laitteita, koneita, lääkkeitä ja niin edelleen. Ne kaikki päätyvät aikanaan jätteeksi - usein yhden käyttökerran jälkeen tai suorastaan käyttämättömänä.
Suurin osa hoitotyössä syntyvistä jätteistä koostuu potilaiden hoitoon liittyvistä kertakäyttötuotteista. Pieni osa jätteistä on verellä tahriintunutta. Sairaalan sekajäte koostuu 67 prosentin osalta vaipoista, muovista ja pehmopaperista. Tällaista jätettä ovat esimerkiksi leikkausliinat, tutkimuspöydän suojat, infuusionestepussit ja -letkut sekä kertakäyttökäsineet. Viiltävää ja pistävää jätettä sairaalassa syntyvästä jätteestä on noin 1,5 prosenttia ja vaarallista jätettä noin yksi prosentti.
Sosiaali- ja terveysalalla työntekijät voivat vaikuttaa jätehuoltoon omalla toiminnallaan. Jokaisen tulee osata lajitella jätteet oikein. Pieniltä tuntuvat teot saattavat tuoda suuria hyötyjä ja taloudellista säästöä, kun toimintaa tarkastellaan pidemmällä aikavälillä.
Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että jätteiden lajittelulle on oikeanlaiset puitteet ja että lajitteluvälineet ja -ohjeet ovat kaikkien työntekijöiden tiedossa. Jätteiden lajittelun ja kierrätyksen tulee olla osa toimintarutiineja. Jätteiden lajittelu ja käsittely voidaan tehdä sujuvaksi esimerkiksi sijoittamalla lajitteluastiat toiminnan kannalta järkeviin paikkoihin.
Lajittelun onnistuminen edellyttää, että henkilökunnalla on motivaatio ja osaamista. Yleiset lajitteluohjeet, lajitteluastioiden yhteyteen sijoitettavat ohjeet, opastaminen ja lajittelutuloksen seuranta ovat välttämättömiä. Usein niihin panostetaan lajitteluohjeiden muutosten yhteydessä, mutta myös jatkuvaa neuvontaa, viestintää ja seurantaa tarvitaan. Myös uudet työntekijät ja harjoittelijat tarvitsevat perehdytyksen lajitteluun ja muiden ympäristömyönteisten rutiinien omaksumiseen.
Paras jäte on syntymätön jäte. Kaikessa toiminnassa tulisi pyrkiä siihen, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Näin vähennetään jätteenkäsittelyn ympäristövaikutuksia ja kustannuksia, mutta myös tuotteiden koko elinkaarenaikaista luonnonvarojen kulutusta ja ympäristökuormitusta. Jätteistä puhuttaessa tulisikin ensin tarkastella sitä, mistä toiminnoista jätettä muodostuu, ja voidaanko jätteen syntymistä vähentää.